Haastattelussa Peter Tarvainen, Retkeilijä ja luontokuvaaja

Tätä artikkelia varten haastattelimme tunnettua retkitubettajaa, retkeilijää ja luontokuvaajaa Peter Tarvaista. Peter kertoo vähän itsestään ja antaa tärkeitä vinkkejä vaelluksesta haaveileville ja kokeneillekkin. Retkirepun (Peterin youtube kanava) kanavaa kannattaa käydä katselemassa. Ainakin oman vaellus harrastukseni sain heräteltyä aikoinaan henkiin kun katselimme vaimon kanssa Retkirepun mahtavia ja mukaansatempaavia tarinoita youtubessa. Alla on linkit Peterin somekanaviin, laittakaahan seurantaan 🙂

Isovanhemmat rakensivat Kaamaseen mökin jossa viettivät kerralla jopa puolivuotta. Omassa lapsuudessani vietin siellä joskus kerrallaan useitakin viikkoja. Luonto oli lähellä ja Kuukkelit tuli joka aamu mökin pihaan. Käytiin naapurissa asuneen Poromiehen kanssa koko joukolla nokipannu kahveilla jossakin kairassa. Muutenkin lapsuudessa tuli käytyä sienessä ja kalassa vanhempien ja isovanhempien kanssa. Sieltä se luontosuhde on varmasti tullut. En siis ole myöhäisherännäinen.

Peruskoulussa minulla oli hyvä kaveri jonka kanssa usein käytiin metsässä rakentelemassa majoja ja paistelemassa viikkorahoilla ostettua makkaraa. Ensimmäinen varsinainen vaellus tapahtui heti armeijan jälkeen 2004 jolloin mentiin kaverin kanssa Seitsemisen Kansallispuistoon. Varusteita ei ollut, mutta käytiin ne pikaisesti hankkimassa silloisesta Tarjoustalosta. Reissu meni hyvin ja sille tielle jäin.

Sen jälkeen lähdettiinkin heti syvään päätyyn ja 2006 oltiin jo Sarekin naapurissa Stora Sjöfalletin Kansallispuistossa joka itseasiassa on omalla tavallaan erämaisempi kuin Sarek. Stora Sjöfalletissa ei mene polkuja läpi alueen kuten Sarekissa. Kierrettiin vajaa kuuden kymmenen kilometrin lenkki erämaassa vaihtelevissa säissä.

“Ensimmäiset vaellusvideoni
tein 2011-2012″

Ensimmäiset vaellusvideoni tein 2011-2012 joita ei kauheasti kehtaa näyttää vaikka nekin Youtubesta löytyvät. Retkireppu kanavan perustamisesta tulee kuluneeksi kohta viisi vuotta. Videoita on kertynyt kivasti sitä mukaan kun reissuille pääsee. Erityisesti minua kiehtoo vaeltamisessa eräänlainen vapauden tunne, rauha ja hiljaisuus. Vaelluksella kaikki elämä on yksinkertaisimmillaan jolloin mieli lepää.

Vaivaiskoivut näyttää ruskan merkkejä Suomujoen varrella Urho Kekkosen Kansallispuistossa.

Mieleenpainuvin vaelluksesi

Vaelluksia on tullut tehtyä paljon eikä ihan kaikkea muista edes missä on käynyt, mutta kyllä yksi mieleenpainuvimmista on ollut ensimmäinen vaellukseni Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Reitiksi tietysti tuolloin kokemattomana valikoitui se UKK:n suosituin reitti eli Kiilopäältä Sokostia huiputtamaan ja takaisin.

Oli Kesäkuun ensimmäinen päivä ja matka alkoi koleana. Lunta oli vielä siellä täällä laikkuina Niilanpään rinteillä. Ihmisiä oli liikkeellä todella vähän eikä kesälomakausikaan ollut vielä alkanut. pian jo Suomunruoktun jälkeen ilmat kuitenkin muuttuivat helteisiksi ja sai vaeltaa ilman paitaa. Paloin pahasti hartioista ja niskasta, mutta se ei menoa haitannut. Luirojärvellä vietin kaksi yötä ja välipäivänä lähdin klo 22 illalla kapuamaan kohti Sokostin huippua. Huipulla olin upeissa valoissa hieman puolen yön jälkeen.

Näky Sokostin huipulta yöttömän yön auringon alla on piirtynyt verkkokalvoille vahvasti. Sen jälkeen olen tehnyt useamman reissun Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Alue on valtava ja siellä riittää ihmisiäksi asti tutkittavaa ja nähtävää.

Minä Sokostin huipulla yöttömänä yönä

Nykyisin UKK vaellukset suuntautuu enenevissä määrin polkujen ulkopuolelle. On hienoa katsoa kartasta jokin polkujen uylkopuolella oleva lampare tai joki ja suunnistaa sinne leiriytymään täydelliseen omaan rauhaan.

Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle vaeltajalle?

Ehkä tärkeimpänä aloittelevalle vaeltajalle kehoittaisin huolehtimaan, että makuupussijärjestelmäsi sekä makuualusta on sellainen, että et palele. Talviaikaan on hyvä olla untuvainen ns. paksu makuupussi. Sinne kannattaa laittaa jo pelkästään pesukertojen vähentämiseksi makuupussilakana. Päällimmäiseksi pussiksi kannattaa erittäin kylmillä keleillä (yli -20) laittaa kuitupussi. Se imee kosteuden untuvapussin läpi yön aikana ja näin untuvapussi pysyy kuivana pidemmällä reissulla. Pakkasella kondensio ja hengityshöyry kastelee tehokkaasti makuupusseja.

“Suosittelen siis kaikissa hankittavissa varusteissa käyttämään hetken aikaa myös niiden painojen vertailuun”

Makuualusta kannattaa olla talviaikaan solumuovin ja ilmapatjan yhdistelmä. Itsellä on ilmapatja jonka alla ja päällä on ohut solumuovi. Kesäaikaan nyt pärjäilee millaisella makuulaustalla ja  pussilla tahansa. Toki tuotteen keveys tekee matkanteosta huomattavasti miellyttävämpää. Suosittelen siis kaikissa hankittavissa varusteissa käyttämään hetken aikaa myös niiden painojen vertailuun.

Talviaikaan paras tapa kuljettaa varusteensa on ahkio. Ahkioita löytyy valmiita jotka ovat verrattain kalliita tuotteita (500-700€), Monet valmistaakin ahkionsa itse ns. Paris pulkasta jolloin hintaa ahkiolle töiden lisäksi saattaa tulla vain sata euroa.

Ahkiossa kulkee helposti vaikka 50kg tavaraa.

Loppujen lopuksi jokaiselle löytyy kokemuksella ja ajan kanssa omat hyväksi toteamansa toimintatavat ja varusteet.

Miten koet puukon varusteena vaelluksilla?

Puukko on ollut minulle tärkeä varuste aina. Erämaa vaelluksilla varsinkin puukko on lähes pakollinen varuste jotta kiehisten ja pikkupuiden teko onnistuu vaivatta. Vuosien varrella on kertynyt monenlaista puukkoa kaappiin. Ajattelin ennen, että hiiliteräs olisi jotenkin paras materiaali retkeilyssä. Hiiliteräksestä on ollut kuitenkin omassa käytössä lähinnä harmia. Vaellan lähes 2,5 kuukkautta vuodessa ja reissulle mahtuu paljon sadepäiviä ja muita kastumisia jolloin hiiliteräspuukko pitää pitää visusi suojassa. Ruostumaton teräs on siis minun valinta.

Hiljattain minuun otti yhteyttä Polarcraft, joka tarjoutui valmistamaan minulle yksilöidyn puukon haluamallani materiaaleilla. Puukosta tuli erittäin hieno ja yksityiskohtainen. Tupessakin on siluettikuva minusta seisomassa Sokostin huipulla ensimmäisellä UKK vaelluksellani sekä Retkireppu YouTube kanavani logo. Kahva on lahotettua ja stabiloitua visakoivua joka luo kahvaan hienot kuviot. Kyseisestä puukosta tuli minulle nyt toivottavasti pitkäaikainen kaveri vaelluksille.

Tässä valmistuu sekasotkuinen retkihuttu, eli pilkottua makkaraa ja ranskalaisia voissa paistettuna.

Retkiruokia voi pienelle retkelle kantaa mielensä mukaan mitä vain. On mukava paistella nuotiopannulla lohta tai pyttipannua päivän reippailun jälkeen. Kalastuskin on tullut viime vuosina hieman omaan retkeilyyni mukaan. Vapa ja vieheet lähteekin mukaan lähes aina mikäli vaellukseni suuntautuu alueelle missä on paljon hyviä kalavesiä. Pidemmillä vaelluksilla jossa rinkan paino alkaa olla tärkeässä asemassa tykkään kantaa kuivamuonia kuten retkiruoat.fi:stä saatavia Ranskalaisia Voyager muonapusseja.

-Peter Tarvainen, Retkireppu