Käsintehty Puukko: Perinteitä ja Arvokkuutta

Käsintehty puukko on suomalaisen kulttuurin ikoni. Se edustaa enemmän kuin pelkkää työkalua; se on perinne, käsityötaidon mestariteos ja luonnonläheisyyden symboli. Käsintehty puukko on kantanut mukanaan vuosisatojen ajan kulttuurista perinnettä, joka on välittynyt sukupolvelta toiselle. Sen valmistusprosessi vaatii huolellisuutta, taitoa ja omistautumista, ja lopputulos on enemmän kuin vain käyttöesine – se on taiteen ja käytännöllisyyden täydellinen yhdistelmä.

Käsintehtyjen puukkojen kahvat ovat kuin uniikkeja sormenjälkiä; jokainen kahva kertoo oman tarinansa. Kahva voi olla valmistettu erilaisista luonnonmateriaaleista, kuten koivusta, visakoivusta, sarvesta tai melkein mistä vaan luonnon materiaalista. Jokainen materiaali tuo mukanaan oman luonteensa ja ainutlaatuisuutensa, ja kertoo tarinaa käsityötaidon perinteistä. Koivun tai visakoivun käyttö symboloi yhteyttä luontoon ja käsityöperinteisiin, kun taas sarvi tai luu kertovat käsityöläisen taidoista ja kyvystä työstää vaativia materiaaleja.

Kahvan muotoilu on myös olennainen osa puukon ulkonäköä ja käytettävyyttä. Se voi vaihdella yksinkertaisista ja käytännöllisistä muodoista aina monimutkaisiin ja koristeltuihin kuvioihin. Hyvin muotoiltu kahva istuu käteen kuin se olisi tehty juuri sinulle.

Puukon kahvan voi hyvin tehdä myös monesta eri puulajista tai materiaalista

Käsintehty Puukko: Tupen Monimuotoisuus

Puukon tuppi on kuin sen koti; se suojaa terää ja helpottaa puukon kuljettamista ja säilyttämistä. Käsintehtyjen puukkojen tuppimateriaalit voivat vaihdella laajasti. Ne voivat olla valmistettu nahasta, puusta, kovasta muovista tai jopa metallista. Jokainen materiaali tuo mukanaan oman tunnelmansa ja käytännöllisyytensä. Nahka on perinteinen ja kestävä materiaali, joka antaa puukolle luonnollisen ja perinteisen ilmeen, kun taas puu voi tarjota lämpimän ja hienostuneen ulkonäön.

Tupen muotoilu ja koristelu voivat myös vaihdella suuresti. Tärkeintä on, että tuppimuotoilu ja materiaali sopivat yhteen puukon kanssa ja täydentävät sen ulkonäköä ja käytettävyyttä.

Näky Sokostin huipulta yöttömän yön auringon alla on piirtynyt verkkokalvoille vahvasti. Sen jälkeen olen tehnyt useamman reissun Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Alue on valtava ja siellä riittää ihmisiäksi asti tutkittavaa ja nähtävää.

Käsintehty Puukko: Terän Tarkkuus ja Kestävyys

Puukon terä on sen sielu; se tekee puukosta käyttökelpoisen työkalun ja määrittelee sen käyttötarkoituksen. Käsintehtyjen puukkojen terät voivat olla valmistettu erilaisista teräslaaduista, kuten hiiliteräksestä tai ruostumattomasta teräksestä. Hiiliteräs on perinteinen materiaali, joka on kestävä ja helppo teroittaa, kun taas ruostumaton teräs voi tarjota paremman korroosionkestävyyden ja vähemmän huoltoa.

Terän muotoilu voi myös vaihdella suuresti riippuen käyttötarkoituksesta. Tärkeintä on, että terä on teroitettu ja hoidettu asianmukaisesti, jotta se säilyttää terävyytensä ja kestävyytensä vuosien varrella.

Käsintehty Puukko: Arvo ja Merkitys

Käsintehty puukko on enemmän kuin vain esine – se on symboli perinteille, taidolle ja arvokkuudelle. Sen valmistus vaatii huolellisuutta ja omistautumista, ja jokainen valmistettu puukko on ainutlaatuinen mestariteos. Käsintehdyt puukot ovat usein myös kestävämpiä ja luotettavampia kuin massatuotantona valmistetut versiot. Niiden laatu ja ainutlaatuisuus tekevät niistä haluttuja niin käyttäjilleen kuin keräilijöillekin. Käsintehty puukko on kunnianosoitus menneille sukupolville ja lahja tuleville. Se on yhteyden symboli menneisyyteen ja tulevaisuuteen, joka kantaa mukanaan tarinoita ja taitoja, jotka elävät jokaisessa käsintehdyssä yksilössä.

Käsintehty Puukko: Syvällinen Pohdinta Ekologisuudesta, Kestävyydestä ja Materiaalin Valinnasta

Puukon valmistuksessa käytettyjen materiaalien valinta herättää mielenkiintoisia kysymyksiä ekologisuudesta, kestävyydestä ja perinteiden kunnioittamisesta. Onko väärin käyttää synteettisiä materiaaleja kahvoissa ja tupeissa vai tulisiko kaiken olla luonnonmateriaaleja? Tämä kysymys avaa oven syvällisempään pohdintaan siitä, miten voimme yhdistää perinteet ja nykyajan ekologiset arvot käsityön maailmassa.

Synteettiset materiaalit vs. Luonnonmateriaalit: Tasapainon Etsiminen

Synteettiset materiaalit, kuten epoksi, muovi ja komposiitit, tarjoavat monia etuja käsintehtyjen puukkojen valmistuksessa. Ne voivat olla kestäviä, helposti muokattavissa erilaisiin muotoihin ja väreihin sekä tarjota vedenkestävyyttä ja keveyttä. Lisäksi ne voivat olla taloudellisempia ja helpommin saatavilla kuin luonnonmateriaalit. Kuitenkin niiden tuotannossa ja hävittämisessä voi olla haitallisia ympäristövaikutuksia, kuten öljynkulutusta ja päästöjä, mikä herättää kysymyksen niiden kestävyydestä ja ekologisuudesta.

Toisaalta luonnonmateriaalit, kuten puu, nahka ja sarvi, ovat perinteisiä valintoja, jotka kantavat mukanaan rikasta kulttuurihistoriaa ja yhteyttä luontoon. Ne voivat tarjota ainutlaatuisen ulkonäön ja tunteen puukon kahvoissa ja tupeissa sekä tuoda mukanaan ekologisia etuja, kuten biologisen hajoavuuden ja uusiutuvuuden. Kuitenkin niiden hankinta ja käsittely voivat vaatia enemmän resursseja ja olla aikaa vievää.

Yläkuvassa luonnon puuta, alakuvassa luonnon puuta ja epoksi valu.

Ratkaisujen Monimuotoisuus: Eettinen Valinta

Ratkaisu ekologiseen ja kestävään puukon valmistukseen voi olla monimuotoinen. Synteettisten materiaalien käyttöä voidaan kehittää kohti kestävämpiä ratkaisuja, esimerkiksi hyödyntämällä kierrätettyjä materiaaleja ja kehittämällä biohajoavia vaihtoehtoja. Samalla luonnonmateriaaleja voidaan käyttää niiden ainutlaatuisen ulkonäön ja ekologisten etujen vuoksi, kunhan niiden hankinta ja käsittely tehdään vastuullisesti ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.

Tärkeintä on tarkastella käsintehtyjen puukkojen valmistusta kokonaisvaltaisesti ja pyrkiä löytämään tasapaino perinteiden, ekologisten arvojen ja käytännöllisten tarpeiden välillä. Näin voimme varmistaa, että käsintehty puukko jatkaa perinteen kunnioittamista ja samalla edistää kestävää kehitystä ja ympäristön suojelua. Kukin valinta kuvastaa käyttäjänsä eettisiä arvoja ja näkemyksiä siitä, millainen maailma halutaan jättää tuleville sukupolville.

Haastattelussa Peter Tarvainen, Retkeilijä ja luontokuvaaja

Tätä artikkelia varten haastattelimme tunnettua retkitubettajaa, retkeilijää ja luontokuvaajaa Peter Tarvaista. Peter kertoo vähän itsestään ja antaa tärkeitä vinkkejä vaelluksesta haaveileville ja kokeneillekkin. Retkirepun (Peterin youtube kanava) kanavaa kannattaa käydä katselemassa. Ainakin oman vaellus harrastukseni sain heräteltyä aikoinaan henkiin kun katselimme vaimon kanssa Retkirepun mahtavia ja mukaansatempaavia tarinoita youtubessa. Alla on linkit Peterin somekanaviin, laittakaahan seurantaan 🙂

Isovanhemmat rakensivat Kaamaseen mökin jossa viettivät kerralla jopa puolivuotta. Omassa lapsuudessani vietin siellä joskus kerrallaan useitakin viikkoja. Luonto oli lähellä ja Kuukkelit tuli joka aamu mökin pihaan. Käytiin naapurissa asuneen Poromiehen kanssa koko joukolla nokipannu kahveilla jossakin kairassa. Muutenkin lapsuudessa tuli käytyä sienessä ja kalassa vanhempien ja isovanhempien kanssa. Sieltä se luontosuhde on varmasti tullut. En siis ole myöhäisherännäinen.

Peruskoulussa minulla oli hyvä kaveri jonka kanssa usein käytiin metsässä rakentelemassa majoja ja paistelemassa viikkorahoilla ostettua makkaraa. Ensimmäinen varsinainen vaellus tapahtui heti armeijan jälkeen 2004 jolloin mentiin kaverin kanssa Seitsemisen Kansallispuistoon. Varusteita ei ollut, mutta käytiin ne pikaisesti hankkimassa silloisesta Tarjoustalosta. Reissu meni hyvin ja sille tielle jäin.

Sen jälkeen lähdettiinkin heti syvään päätyyn ja 2006 oltiin jo Sarekin naapurissa Stora Sjöfalletin Kansallispuistossa joka itseasiassa on omalla tavallaan erämaisempi kuin Sarek. Stora Sjöfalletissa ei mene polkuja läpi alueen kuten Sarekissa. Kierrettiin vajaa kuuden kymmenen kilometrin lenkki erämaassa vaihtelevissa säissä.

“Ensimmäiset vaellusvideoni
tein 2011-2012″

Ensimmäiset vaellusvideoni tein 2011-2012 joita ei kauheasti kehtaa näyttää vaikka nekin Youtubesta löytyvät. Retkireppu kanavan perustamisesta tulee kuluneeksi kohta viisi vuotta. Videoita on kertynyt kivasti sitä mukaan kun reissuille pääsee. Erityisesti minua kiehtoo vaeltamisessa eräänlainen vapauden tunne, rauha ja hiljaisuus. Vaelluksella kaikki elämä on yksinkertaisimmillaan jolloin mieli lepää.

Vaivaiskoivut näyttää ruskan merkkejä Suomujoen varrella Urho Kekkosen Kansallispuistossa.

Mieleenpainuvin vaelluksesi

Vaelluksia on tullut tehtyä paljon eikä ihan kaikkea muista edes missä on käynyt, mutta kyllä yksi mieleenpainuvimmista on ollut ensimmäinen vaellukseni Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Reitiksi tietysti tuolloin kokemattomana valikoitui se UKK:n suosituin reitti eli Kiilopäältä Sokostia huiputtamaan ja takaisin.

Oli Kesäkuun ensimmäinen päivä ja matka alkoi koleana. Lunta oli vielä siellä täällä laikkuina Niilanpään rinteillä. Ihmisiä oli liikkeellä todella vähän eikä kesälomakausikaan ollut vielä alkanut. pian jo Suomunruoktun jälkeen ilmat kuitenkin muuttuivat helteisiksi ja sai vaeltaa ilman paitaa. Paloin pahasti hartioista ja niskasta, mutta se ei menoa haitannut. Luirojärvellä vietin kaksi yötä ja välipäivänä lähdin klo 22 illalla kapuamaan kohti Sokostin huippua. Huipulla olin upeissa valoissa hieman puolen yön jälkeen.

Näky Sokostin huipulta yöttömän yön auringon alla on piirtynyt verkkokalvoille vahvasti. Sen jälkeen olen tehnyt useamman reissun Urho Kekkosen Kansallispuistoon. Alue on valtava ja siellä riittää ihmisiäksi asti tutkittavaa ja nähtävää.

Minä Sokostin huipulla yöttömänä yönä

Nykyisin UKK vaellukset suuntautuu enenevissä määrin polkujen ulkopuolelle. On hienoa katsoa kartasta jokin polkujen uylkopuolella oleva lampare tai joki ja suunnistaa sinne leiriytymään täydelliseen omaan rauhaan.

Mitä vinkkejä antaisit aloittelevalle vaeltajalle?

Ehkä tärkeimpänä aloittelevalle vaeltajalle kehoittaisin huolehtimaan, että makuupussijärjestelmäsi sekä makuualusta on sellainen, että et palele. Talviaikaan on hyvä olla untuvainen ns. paksu makuupussi. Sinne kannattaa laittaa jo pelkästään pesukertojen vähentämiseksi makuupussilakana. Päällimmäiseksi pussiksi kannattaa erittäin kylmillä keleillä (yli -20) laittaa kuitupussi. Se imee kosteuden untuvapussin läpi yön aikana ja näin untuvapussi pysyy kuivana pidemmällä reissulla. Pakkasella kondensio ja hengityshöyry kastelee tehokkaasti makuupusseja.

“Suosittelen siis kaikissa hankittavissa varusteissa käyttämään hetken aikaa myös niiden painojen vertailuun”

Makuualusta kannattaa olla talviaikaan solumuovin ja ilmapatjan yhdistelmä. Itsellä on ilmapatja jonka alla ja päällä on ohut solumuovi. Kesäaikaan nyt pärjäilee millaisella makuulaustalla ja  pussilla tahansa. Toki tuotteen keveys tekee matkanteosta huomattavasti miellyttävämpää. Suosittelen siis kaikissa hankittavissa varusteissa käyttämään hetken aikaa myös niiden painojen vertailuun.

Talviaikaan paras tapa kuljettaa varusteensa on ahkio. Ahkioita löytyy valmiita jotka ovat verrattain kalliita tuotteita (500-700€), Monet valmistaakin ahkionsa itse ns. Paris pulkasta jolloin hintaa ahkiolle töiden lisäksi saattaa tulla vain sata euroa.

Ahkiossa kulkee helposti vaikka 50kg tavaraa.

Loppujen lopuksi jokaiselle löytyy kokemuksella ja ajan kanssa omat hyväksi toteamansa toimintatavat ja varusteet.

Miten koet puukon varusteena vaelluksilla?

Puukko on ollut minulle tärkeä varuste aina. Erämaa vaelluksilla varsinkin puukko on lähes pakollinen varuste jotta kiehisten ja pikkupuiden teko onnistuu vaivatta. Vuosien varrella on kertynyt monenlaista puukkoa kaappiin. Ajattelin ennen, että hiiliteräs olisi jotenkin paras materiaali retkeilyssä. Hiiliteräksestä on ollut kuitenkin omassa käytössä lähinnä harmia. Vaellan lähes 2,5 kuukkautta vuodessa ja reissulle mahtuu paljon sadepäiviä ja muita kastumisia jolloin hiiliteräspuukko pitää pitää visusi suojassa. Ruostumaton teräs on siis minun valinta.

Hiljattain minuun otti yhteyttä Polarcraft, joka tarjoutui valmistamaan minulle yksilöidyn puukon haluamallani materiaaleilla. Puukosta tuli erittäin hieno ja yksityiskohtainen. Tupessakin on siluettikuva minusta seisomassa Sokostin huipulla ensimmäisellä UKK vaelluksellani sekä Retkireppu YouTube kanavani logo. Kahva on lahotettua ja stabiloitua visakoivua joka luo kahvaan hienot kuviot. Kyseisestä puukosta tuli minulle nyt toivottavasti pitkäaikainen kaveri vaelluksille.

Tässä valmistuu sekasotkuinen retkihuttu, eli pilkottua makkaraa ja ranskalaisia voissa paistettuna.

Retkiruokia voi pienelle retkelle kantaa mielensä mukaan mitä vain. On mukava paistella nuotiopannulla lohta tai pyttipannua päivän reippailun jälkeen. Kalastuskin on tullut viime vuosina hieman omaan retkeilyyni mukaan. Vapa ja vieheet lähteekin mukaan lähes aina mikäli vaellukseni suuntautuu alueelle missä on paljon hyviä kalavesiä. Pidemmillä vaelluksilla jossa rinkan paino alkaa olla tärkeässä asemassa tykkään kantaa kuivamuonia kuten retkiruoat.fi:stä saatavia Ranskalaisia Voyager muonapusseja.

-Peter Tarvainen, Retkireppu

Kätevä pieni vaeltajan apulainen

Kun olet vaelluksella haluat ja on itse asiassa tärkeää että kaikki varusteesi ovat järjestyksessä ja helposti saatavilla. Nykyaikaisissa hyvissä rinkoissa on uskomattoman hyvin säilytystilaa ja paljon pieniä taskuja. Kaikkea ei kuitenkaan kannata sullos taskuihin, vaan osan voi roikottaa rinkan ulkopuolella tai vaikka vyöllä. Alla kerron miten sen voi tehdä tyylillä ja samalla voi olla varma ettei mitään tipu matkan varrelle.

Miten varusteripustin eroaa normaalista karbiinihaasta

Normaalilla karbiinihaalla saa toki kans roikotettua vaikka ja mitä. Suurin ero tulee ehkä varustekoukun monikäyttöisyydestä. Kun on iso nahkaremmi jolla saa isompia tavaroita roikkumaan ei oikein karbiinihaka siihen taivu. Otetaan esimerkiksi kirves, kenttälapio tai joku muu vastaava. Lisäksi varustekoukussa voi olla kaiverrettuna vaikka puhelinnumero. Numeron avulla on todennäköisempää että kadotettu varuste löytää takaisin omistajalleen kun ilman.